perjantai 4. toukokuuta 2018

Lukulista


Lukeminen on kaikin puolin rentouttavaa puuhaa, ja voihan kirjoista aina myös oppia jotain uutta. Listasin teille kirjoja, joita on tullut luettua helmikuun ja huhtikuun aikana. Kaikki alla olevat ehdottomasti lukemisen arvoisia. 😊

#1 Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia
Anna-Leena Härkösen kolumni-/pakinakokoelma sai hymyn huulille. Kirjassa onnistuttu pukemaan loistokkaasti sanoiksi asioita, joita omassakin päässä liikkunut. Erittäin viihdyttävää luettavaa!

#2 Mielikuvituspoikaystävä
Sinkut hep! (Toimii varmasti myös parisuhteessa eläville ja miksi ei miehille, joilla on ongelmia ymmärtää naisia.) Kirjaan on mahdutettu KAIKKI, mitä sinkkuelämä pitää sisällään. Millaista on olla sinkkunainen. Nauroin vedet silmissä, tähän ja näihin tarinoihin pystyin samaistumaan täydellä sydämellä! Kirjoittanut Henriikka Rönkkönen.
#3 Idiootit ympärilläni – kuinka ymmärtää muita ja itseään
”Onko ympärilläsi pelkkiä idiootteja?” Thomas Eriksonin kirjoittamassa kirjassa on hienosti kuvattu värien avulla (auttaa hahmottamisessa) eri ihmistyyppien käyttäytymis- ja ajattelutapoja. Ollaan kaikki niin erilaisia, mutta kuitenkin hyvin paljon samanlaisia, me vaan ajatellaan asioita eri tavalla ja sen mukaan myös käyttäytymisemme eroavat toisistaan. Takakannesta lainattuna: ”Kirjan luettuasi havahdut takuuvarmasti siihen, että idioottitiheys ympärilläsi on pienentynyt huomattavasti.” Ehdottomasti!

#4 Valo jonka kadotimme
Ostin tämän kirjan pelkästään siitä syystä, että Suomalaisen Kirjakaupan myyjä sai minut vakuutettua siitä, että tämä on lukemisen arvoinen. Olen siitä edelleen erittäin kiitollinen. Liian usein kirjan tuomitsee takakannen perusteella, ja niin olisi käynyt tässäkin tapauksessa. Tämä osoittautui kuitenkin yhdeksi kauneimmaksi rakkaustarinaksi, jonka olen tähän asti lukenut (en yleensä syty näistä). Tätä lukiessa kyyneleet poskilla peiton alla toivoi vain, ettei kirja loppuisi. Lukemisen arvoinen! Kirjoittanut Jill Santopolo.

#5 Bikinirajatapaus
Tämä kirja tarjoaa lukijalleen varmasti viihdykettä (itte nauroin räkäposkella). Ronski ja rehellinen Bikinirajatapaus on sinkkujen korvaamaton vertaistuki. Uskomatonta, mutta tää sai mut näkemään sinkkuuden ihan uudella tavalla. Silloin kun mikään ei voi haitata, kannattaa uskaltaa - näinhän tää menee. Ihan huippu! Kirjoittanut Henriikka Rönkkönen.

#6 Mielen päällä
Joihinkin juttuihin en tässä kirjassa päässyt mukaan. Henkimaailma ei oikein itseäni niin suuresti kiinnosta, tai ole aikaisemmin kiinnostanut. Kirjassa ohjeistetaan kuitenkin läsnäoloa. Taitoa pysähtyä ja nauttia elämästä. Harjoitukset olivat tosi hyviä, joita varmasti tulee jatkossakin hyödynnettyä! Kirjoittanut Jutta Gustafsberg ja Harriet Piekkola.

#7 Valomerkki
Anna-Leena Härkösen tummansävyisellä huumorilla höystetyssä kirjassa puhutaan keski-ikäisen kirjailijanaisen masennuksesta ja kirjoittamisen vaikeuksista. Kirjassa puhutaan avoimesti kansan tabusta: kuolemasta. Kirja todella koukutti lukemaan!

#8 Huipulle! – Henkinen valmentautuminen urheilussa
Kirja sisältää käytännönläheisiä harjoitteita ja ohjeita urheilijan henkisen vahvuuksien kehittämiseksi. Rentoutumis- ja hengitysharjoitukset olivat loistavia, samoin keskittymiskyvyn parantavat harjoitteet. Harjoitteita ja tekstejä voi soveltaa niin työelämässä, opiskelussa ja ihan vaan henkisten vahvuuksien ja itseluottamuksen parantamiseen, vaikka ne painoittuvatkin urheilijoille. Kirjoittaja Christina Forssell.

#9 JHT Musta lammas
Jare Henrik Tiihosen tarina Cheekin takana. Rohkeasti kerrottu tarina, iso hatun nosto Jarelle, joka on avannut omaa elämäänsä kaikkien luettavaksi. Kaikki on mahdollista, jos itse uskoo omiin unelmiinsa. Kirjoittanut Mikko Aaltonen.

#10 Liikuntaravitsemus – tehoa, tuloksia ja terveyttä ruuasta
Kattava paketti ravinnosta, sopii luettavaksi niin ammattiurheilijalle, kuin ihan ”tavis”-treenaajalle. Itseä on aina (saliharjoittelun alettua) kiinnostanut ravinto ja varsinkin sen vaikutus kroppaan ja kirja tarjoaa yksissä kansissa aivan järkyttävän läjän informaatiota. Kirjoittanut Olli Ilander.

#11 Lihastohtori
Tämä on toinen kerta, kun luin kyseisen kirjan, mutta hyvät kirjat voi lukea useampaakin kertaan. Hauskasti kirjoitettua faktaa, joten lukeminen on mielekästä. Kattava tietopaketti pitää sisällään niin voima- ja lihasharjoittelun perusteita, kuin myös sporttauksen perusteita. Kirjoittanut Juha Hulmi.
Ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille! =)

-Baulba

Nyt soi: Kotiteollisuus - Kevät

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Vuosipäivä


Siitä on vierähtänyt jo vuosi (aika menee vähän turhan nopeasti…), kun tämä blogi sai alkunsa.

Tämä oli itselle yksi unelma, joka kuitenkin oli syystä tai toisesta jäänyt toteutumatta. Isot kiitokset ystävälleni Lindalle, joka tunnetaan myös novellibloggaaja Villasukkakirjailijana. Ilman häntä tätä ei todennäköisesti olisi edes tapahtunut, tai ainakin toteutus olisi ollut huomattavasti laaduttomampaa.
Olin Lindalle aikaisemmin heittänyt ideaa omasta blogista ja yhtenä päivänä päätettiin pistää puheet toteen. Oli huhtikuinen ilta, ulkona satoi vettä ja me istuttiin tiistai-iltana paikallisessa kuppilassa, kun tämä projekti sai alkunsa.

Ensimmäiseksi piti keksiä blogille nimi – ja tämä osoittautui hyvinkin haastavaksi. Muutaman tunnin ajan heittelimme ilmoille erilaisia ehdotuksia ja variaatioita. En muista, kumpi sen loppujen lopuksi keksi, mutta se oli hetki, kun molemmat katsoivat toisiaan ja totesivat ”TÄÄ SE ON!!!”Baulbasti eteenpäin.


Mulla oli heti alusta tiedossa se, ettei tästä tule päiväkirjamaista blogia; ketään ei kiinnosta lukea mun arjesta, koska tämä on loppupeleissä hyvinkin yksipuolista, enkä edes itse jaksaisi tästä kirjoitella. Enkä myöskään halunnut blogiin pelkästään mitään ”fitness4ever” -tyyppistä juttua. Halusin, että tekstit kuulostaisi lukijalle siltä, että mä itse seison sen jutun takana, niin kuin mä itse puhuisin. Just sellaisena kuin oon, omana ittenäni. Enkä mä tiedä, kiinnostaako ketään vieläkään, mutta niille, jotka näitä mun juttuja käy lukemassa haluan kuitenkin osoittaa suurta kiitosta! 😊

Ja nyt tämän vuosipäivän kunniaksi ajattelin polkaista käyntiin ensimmäisen arvonnan. Kudoin omin kätösin säärystimet (lämpöä tänne takatalveen, kesät onneksi on yleensä melko vähälumisia…) ja arvonta näihin rakkaudella valmistettuihin pötkylöihin tapahtuu Instagramin puolella. Osallistuminen on helppoa, käyt vaan heittämässä kommenttia mun IG arvontakuvaan, joka löytyy nimimerkillä @baulba. Ei tarvii edes keksiä mitään ihmeellistä, pelkkä 😊 riittää. Arvonta suoritetaan 15.4, ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.
Mä kiitän teitä vielä isosti, on ollut hienoa päästä toteuttamaan tätä unelmaa! Hommat jatkuu, joten pysykää kuulolla!

-Baulba

Nyt soi: B.S.E - The Storm

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Aivohieronta


Tai siis virallisesti purentalihashieronta.


Tiiättekö sen tunteen, kun koko päätä kiristää? Siis kirjaimellisesti. Päänsärkyä, hartiajumeja, on kasvo-, korva-, ja leukasärkyä, korvat saattavat tuntua lukkoisilta… Sulla saattaa olla vaan pää ”jumissa”. Esim. päänsärkyä esiintyy 70%:lla purentaelimen toimintahäiriöstä kärsivillä.

Tämä kuulosta nyt ihan ”sinullahan saattaa olla kuivat silmät” -tyyppiseltä mainokselta, mutta ihan tosissaan. Purentaongelmat ovat todella yleisiä, arviolta 5-15% tarvitsee siihen hoitoa, oireita esiintyy kuitenkin yli 50%:lla.  Ongelman taustalla voi olla rakenteellisten vikojen lisäksi ihan vain stressi, sillä se lisää sympaattisen hermoston aktiivisuutta, josta usein seuraa purentalihasten yliaktiivisuutta (esim. hampaiden purenta yhteen). Usein myös jatkuvien hartiaseudun ongelmia ei osata yhdistää purentaan.

Mihin tämä sitten auttaa ja miten se toteutetaan?

Puremalihashieronta auttaa monenlaisiin lihasten kireyksiin, ihan niin kuin tavanomainenkin hieronta. Nyt käsittelyn kohteena on vain pää ja yläkroppa. Siihen sisältyy kuitenkin muutakin kuin suunsisäinen hoito.
Käsittelyssä käydään läpi niskan, kallonpohjan ja pään lihasten kireydet, kaula, rintalihasten yläosa ja kasvojenseutu.

Kun Hannele vetää kumihanskat käteen, väkisinkin rupeaa naurattamaan. Sitten täytyykin yrittää saada naama peruslukemille ja rentoutua. Hannele työntää käden suuhun niin, että peukalo on suun sisäosalla. Käsittely itsessään ei satu, mutta tuntuu hetkittäin epämiellyttävältä. Poskien ja leukojen kohdalla tuntee selvästi kireyttä (posket tuntuvat paksuilta), oikeista kohdista painamalla tuntuu säteilyä kasvojen ja niskan alueella. Itsellä ohimon alue on myös aina äärettömän kipeä.

Itse olen nimennyt käsittelyn aivohieronnaksi, koska käsittelyn jälkeen olo on uskomattoman kevyt ja ajatuskin juoksee ripeämmin, kun päätä ei kiristä. Aluksi kasvojen alue tuntuu raskaalta ja siltä, ettei sitä pysty täysin hallitsemaan (vähän kuin puudutus hammaslääkärikäynnin jälkeen, ei tosin niin voimakkaasti). Itsellä pari seuraavaa päivää menee yleensä kuola poskella, mutta tästä ei ole näyttöä tapahtuuko tätä muille. 😉
Kiitos jälleen Hannele ja SportMasago!

Nyt soi: Mitä jos mä rakastan sua - Yö

-Baulba




perjantai 9. maaliskuuta 2018

Neverever


#1 En ole koskaan katsonut Taru Sormusten Herrasta, enkä myöskään Star Wars -elokuvia.

En siis ainuttakaan. Sinällään noloa myöntää, kun kaikki aina hehkuttavat näistä ja oot itte ihan kujalla.  En kuitenkaan koe jääneeni paitsi mistään mullistavasta, mutta lupaan pitää elokuvamaratonin heti, kun sille vain löytyy aikaa. (Ei mitään hajua, kuinka monta pätkää näitä edes on.)

#2 En ole koskaan käynyt Lapissa.

Siis siellä missä oikeasti on talvi. Ja tunturit. Ja helvetin kylmä.

Taivalkoskella olen lapsena käynyt, mutta silloinkin oli kesä, joten tätä ei lasketa.

Oon siis kuitenkin nähnyt poroja muuallakin, kuin Korkeasaaressa (yksi rasti omaan listaan).

Ja tämä reissu on pakko kokea. Itte tykkään kyllä talvesta. En tosin muista, kuinka monta vuotta siitä on, kun näillä leveysasteilla sellainen on oikeasti ollut, joten sitä tarvinnee lähteä muualle ihmettelemään.

#3 En ole koskaan osallistunut body-pumppi-pamppi -tunnille.

Kerran kaverin painostuksen alaisena osallistuin Zumbaan. En ole varmaan koskaan tuntenut itseäni niin paskanjäykäksi. Liike lähtee lantiosta. Ei välttämättä lähde. En osallistunut toista kertaa.

Spinningissä tuli käytyä muutaman kerran. Ihan kuolema kaverille, jonka aerobinen harjoittelu on perustunut kävelyyn tai RAUHALLISEEN sisäpyöräilyyn. Keskisyke jotain +180.

Enkä nyt siis todellakaan väheksy ryhmäliikuntaa, päinvastoin. Kukin liikkuu tavalla, joka itselleen parhaiten sopii. Arvostan vaan niin suuresti omaa tilaani, joten on erittäin vaikea sijoittaa itseni hikoilemaan samanaikaisesti huoneeseen parinkymmenen muun harrastajan kanssa.

Ja kun rehellisiä nyt ollaan, niin tuossa taannoin harkitsin jopa itse osallistuvani ja hankkivani jopa jonkun kymppikortin, vähän vastapainoksi salireeniin. Jäi harkinnan tasolle. Todennäköisesti ensimmäisellä kerralla kuolisin ahdistukseen niin jäis ne loput kerrat käyttämättä. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon kaikkea erilaista jumppaa edes on (kyllä, jouduin googlettamaan, melkoisia ahaa elämyksiä), varmasti siis jokaiselle jotain.
 
#4 En ole koskaan lukenut Tuntematonta Sotilasta.

Monesti olen aloittanut. Tää on oikeesti noloa. Ei juuri lisättävää. MUTTA, tähän tulee korjaus, hankin jo kirjan, joten se odottaa lukulistalla vuoroaan.

#5 En ole koskaan saanut sakkoja liikenteessä.

Parkkisakkoja ei lasketa. Sinällään jännä, koska oon AINA hiukan myöhässä, tai on kiire, tai vituttaa edessä ajavan Skodan takavalot.

Kerran jos toisenkin on kyllä pysäytelty, mutta näistäkin on puhumalla selvitty (niin helppoa olla nainen). ”Kun en mä yhtään huomannut” tai ”En mä voinut tietää” – Toimii.

Täytyy varmaan hakata päätä puuhun, joku päivä se rapsahtaa ja veikkaan, että saa kaivaa mankelin kellarista.

#6 En ole koskaan riippuliitänyt. 

Ihan pakko joskus päästä kokeilemaan.

#7 En ole koskaan osannut soittaa mitään instrumenttia.

Meidän vanhemmilla oli sähköurut, ja mulla Pupu Tupuna opi soittamaan – kirja. Siinä kirjassa oli värillisiä palloja, ja pallojen koko kertoi, kuinka pitkään/kovaa piti kosketinta painaa. (Ja meillä tosiaan urut… Jokainen voi nyt mielessään miettiä, kuinka raskasta on mun vanhemmilla ollut, kun lapsi haluaa oppia soittamaan.)

Hain myös musiikkiopistoon. Olisin halunnut oppia soittamaan kontrabassoa.


Voin sanoa, että tätä listaa oli vaikea tehdä. Monta päivää meni miettiessä asioita, mitä ei olisi edes kerran kokeillut. Muiden listoja lukiessa vierähti kivi sydämeltä, että mä en ole ainoa juntti, jolta jäänyt Tuntematon lukematta tai Star Warssit kattomatta. :D

Mitä sä et oo koskaan tehnyt? 😊

Nyt soi: Mitä sä odotat - Ira

-Baulba

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Mikä minusta tulee isona?


Kysymys joka nousee omassa päässä esille yllättävän usein. Ei suoranaisesti tuossa muodossa, mutta ajatuksena: Mitä mun kuuluisi tehdä. Takana on jo pari ammattitutkintoa täysin eri aloilta (ajoneuvoasentaja tutkinto 2013 ja merkonomin paperit 2017), ja työkokemusta kaikenlaisista hommista. Ja silti usein mietin, mitä haluaisin tehdä vaikkapa viiden vuoden kuluttua, millaista haluaisin elämän silloin olevan. Joo… Tiedän, ettei aina voi valita mitä haluaa, mutta kyllä se väkisin käy mielessä, jos ajattelee, että samaa hommaa tekisi vaikkapa sen 40 vuotta. Kyllä siinä kohtaa toivoisi, että työ olisi edes jollaintapaa mieluista. Tämä tietynlainen ahdistus tulevaisuudensuhteen alkoi jo ennen viimeistä valmistumista ja ollut enemmän tai vähemmän läsnä sen jälkeen.

Kun kirjoittaa Googleen edellä mainitun kysymyksen, ilmestyy näytölle useita ammatinvalintatestejä ”näin selvität, mikä minusta tulee isona”. – Helppoa. Sain vastaukseksi ’viestijä’. Olisipa tämä ollut näin simppeliä, kun viisitoistavuotiaana piti tehdä näitä isoja valintoja. Silloin, kun ei ollut mitään tietoa tulevasta, vaikkei sitä nytkään juurikaan löydy. Ja jos ajassa voisi palata taaksepäin, näin jälkikäteen toivoisin, että olisi siihen opiskeluun jaksanut paneutua hiukan ahkerammin. Tosin en tiedä, olisiko se loppupeleissä muuttanut mitään, vai olisivatko tulevaisuuden suunnitelmat nyt kirkkaammat, who knows.
Toisaalta olisi hienoa jatkaa opiskelua, toisaalta säännölliset tulot toisivat tietynlaista turvaa, ja ääripäänä olisi rakentaa jotain täysin omaa… Olen myös miettinyt ulkomailla työskentelyä. Ja kyllä, mä mietin näitä asioita todella paljon.

Aloitin tossa taannoin personal trainerin opinnot, sillä liikunta ja aktiivinen treenaaminen on kuulunut jo vuosia omaan päivittäiseen elämään. Tämä tuntui luontevalta, ja olisihan se hienoa päästä tekemään itselle rakasta asiaa työkseen. Vaikka edes pienissä osissa.

Kuva: WeHeartIt
Ja mitä itse monesti kuulee, kun asiasta keskustelee: ”kyllä sitä on aikaa tehdä…” tai ”sä olet vielä nuori…” Mutta totuus kuitenkin on, ettei sitä aikaa ole rajattomiin ja kukaan ei ole nuori ikuisesti. Ja niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, mikään ei muutu, jos ei sitä itse aio muuttaa. Yksi asia kuitenkin, mistä olen täysin varma, on oman hyvinvoinnin, jaksamisen ja onnellisuuden tukeminen. Työ on kuitenkin loppupeleissä niin iso osa ihmisen elämää ajallisesti, jos se ottaa enemmän kuin antaa, onko se sen arvoista? (Mä tiedän kyllä, täytyy käydä töissä, maksaa veroja ja tehdä paljon muutakin, mikä ei juurikaan kiinnostaisi). Voi olla, että olen jollain tapaa poikkeava, kun pidän outona ajatusta siitä, että tehdään monta vuosikymmentä töitä, että voi sitten vanhempana elää onnellista elämää. Itse haluaisin mieluusti olla onnellinen ennen tuota eläkeikääkin. Älkääkä nyt käittäkö väärin. En tarkoita, että onnellisuus on sitä, ettei tarvitse käydä töissä vaan, että työ olisi sellaista, joka tuo itselle iloa. 😊

Mä en tiedä, olenko mä ainoa, ketä kamppailee samankaltaisten ajatusten kanssa, vai onko mun ajatusmaailma jotenkin kieroutunut. Mä en myöskään aidosti tiedä, mitä sitä kuuluisi tehdä. Mitä sä tekisit, jos saisit valita? 😊

-Baulba

Nyt soi: Sanni - Hakuna matata




perjantai 9. helmikuuta 2018

Ystävä

On olemassa monenlaisia kavereita, mutta oikeita ystäviä huomattavasti harvemmassa. Oikea ystävyys on ajatonta. Sun ei tarvitse olla päivittäin tekemisissä, voi mennä pidempiäkin ajanjaksoja, jolloin kommunikointi perustuu lähinnä tägäämisistä hauskoihin kuviin Instagramissa. MUTTA, kun nähdään, oli viime näkemisestä viikko tai pari kuukautta, juttu jatkuu siitä, mihin se silloin jäi. Ystävälle voi soittaa, kun menee huonosti. Ystävälle jaetaan ilot ja onnistumiset, mutta myös surut ja murheet. Ystävän duuni on olla tukena, kuunnella ja toimia neuvonantajana. Ystävä ei tuomitse, vaikka sä olisit ollut kuinka persereikä. Ystävä kannustaa sua eteenpäin. Ystävän kanssa voi jakaa ajatuksia, joita ei välttämättä ihan kenelle vain paljastaisi. Ja tällaisesta ystävästä tulee jokaisen olla kiitollinen!

Ystävänpäivän kunniaksi päätettiin Villasukkakirjailijan, eli Lindan, kanssa tehdä yhteinen blogipostaus. Tämä vuosi on meidän ystävyydelle muutenkin spesiaali: ollaan oltu kavereita nimittäin 20 vuotta!
Ollaan siis käytännössä tunnettu aina. Näihin vuosiin mahtuu monenmoisia tarinoita. Ollaan persoonina hyvin erilaisia, mutta pelottavan paljon samalla aaltopituudella. Linda on mulle just sellainen frendi, joka pysyy! Planeetan ainoa ihminen, joka tietää minusta KAIKEN.

Tyhmin asia, jonka olemme tehneet yhdessä?
L: Ei me voida kirjottaa siitä tänne!
P: Niitä on paljon, mutta teiniaikojen master-selitykset ryyppyreissulle ja armoton teiniaika kokonaisuudessaan (mitä vitt…?)

Ensimmäinen yhteinen muisto?
P: Kerhosta, Lindalla oi aina täydelliset hiukset ja tyylikkäimmät vaatteet!
L: Kerhon ihan alussa, olimme Paulan kanssa molemmat vessassa. Noin 4-vuotiaina siis. Paula isolla, aikuisten pöntöllä, ja minä vieressä sellaisella lasten pikkupöntöllä. Minun ”pyyhkimään” -huutoon ei reagoitu, joten kurkotin avaamaan oven ja huusin kovempaa. Paula, jolle oli siihen mennessä kehittynyt ”taito” tuntea häpeää, huusi vieressä, että älä tee sitä. No, siinä me sitten istuttiin vierekkäisillä pöntöillä, vessan ovi auki ja kaikki kerhokaverit eteisessä pällistelemässä.
kuva: WeHeartIt
Oletteko koskaan olleet toisillenne kateellisia? Voivatko kaverit kadehtia toisiaan?
L: Mun mielestä voi olla kateellinen, mutta tässä iässä pitää myös myöntää se itselle, ja mieluiten myös sille ystävälle. Mä oon aina kadehtinut sitä, miten spontaani, boheemi ja rohkea oma itsensä Paula on: mäkin kun oon aina halunnut, ja joskus haluaisin edelleen, olla lävistetty, tatuoitu ja tyyliin sinitukkainen.
P: Olen useastikin! Kateutta on myös hyvänlaatuista, ja tästä voi kaverille puhua. Lindalla on ihan käsittämätön taito organisoida ja toimia järjestelmällisesti. Se myös tekee juttuja, joita se haluaa tehdä ja uskoo itseensä. Ja tsiikatkaa sen hymykuoppia ja valkoisia hampaita! Älytön muijja!

Kolme parasta piirrettä toisessa?
P: Avoimuus, aitous ja rehellisyys.
Friends come and go like waves of the ocean.
But the true ones stick, like an octopus on your face.
L: Mä keksin ne huonot ensin! Noh... huumorintaju, luotettavuus ja tietenkin se tapa, jolla Paula selittää jutut. Tähän viimeiseen tietysti kiteytyy myös niiden juttujen materiaali!

Kolme huonointa piirrettä toisessa?
L: Ensimmäisenä tulee mieleen myöhästely, mutta oon niin tottunut siihen ja osaan ennakoida sitä, ettei se oikeastaan enää ole huono piirre. Eli: 1. Paulan vieressä ei voi kävellä, kun se kallistuu aina mua kohti ja melkeinpä nojaa mua vasten kävellessään, 2. huolettomuus, ja sitten tietty 3. itsepäisyys: siksi ollaankin oltu aikoinaan napit vastakkain, kun molemmat ollaan niin jääräpäitä!
P: Itsepäisyys, tietynlainen kärsimättömyys ja suunnitelmallisuus. MUTTA nämä on helposti perusteltavissa siinä, että itse olen kohtalaisen vatipää ja itsellä vähän Muumilaakson meininki, ei ole aikatauluja ja ovia ei lukita yöksi.

Tutustuimme seurakunnan kerhossa vuonna -98, olimme samalla luokalla koko peruskoulun. Matkaan mahtuu jos jonkinmoista tarinaa aina hiekkalaatikolta jälki-istuntoon. Linda meni lukioon, ja musta tuli ajoneuvoasentaja. 16-vuotiaina meidän tiet erosi eri paikkakunnille. Mä asuin Raisiossa, ja kun muutin takaisin Uuteenkaupunkiin, Linda pakkasi laukut ja muutti Ylöjärvelle. Eikä me oltu paljoakaan tekemisissä, mutta kun näimme toisiamme, meidän juttutuokiot kestivät tunteja, koska kerrottavaa oli luonnollisesti niin paljon. Sittemmin olemme olleet tekemisissä enemmän. Nykyään kun välimatkaa on enää muutamia kilometrejä voidaan ihan vain kahvitella. Mutta kyllä meidän kahvihetket useasti venyvät maratonipituisiksi. Keskustelut alkavat useasti sanoilla ”Arvaa mitä mulle kävi…” tai ”Mitä sä oot mieltä..” – ja yleensä ennen kuin toinen on saanut edes takkia pois päältä. Tiedämme toisistamme asioita, jotka eivät ikinä tule kestämään päivänvaloa. Meidän jutuilla ei ole rajoja, ja kaikesta voi puhua ääneen. En voi olla muuta kuin onnellinen, että mulla on just tällainen ystävä.

Linda julkaisi Tarinavyyhti-novelliblogissaan runon, joka kertoo meistä ja eritoten minusta. Käy lukemassa!

Nyt soi: SANNI - Trampoliini

perjantai 29. joulukuuta 2017

Lupauksista teoiksi

Päätitkö aloittaa uuden elämän ja tehdä asioita toisin? Kenties olet päättänyt pudottaa painoa, lopettaa tupakoinnin tai vaikka aloittaa uuden liikuntaharrastuksen? – Hienoja päätöksiä. 

Todellisuudessa et kuitenkaan tarvitse kalenteria taikka uutta vuotta muuttaaksesi elämääsi. Jos oikeasti haluat tehdä muutoksia, se lähtee susta itsestäsi. Mikään ei muutu, jollet itse halua muuttaa sitä.

Monet eivät enää edes tee näitä kuuluisia uudenvuodenlupauksia, koska näitä samoja lupauksia on saatettu tehdä jo vuosia. Tiedetään jo entuudestaan, etteivät ne tule kestämään muutamaa viikkoa pidemmälle, miksi siis pettyä uudestaan?

Miksi näitä lupauksia sitten tehdään näin Uuden Vuoden kynnyksellä? – Koska uskomme siihen uuteen alkuun ja uuteen mahdollisuuteen muuttaa elämää. Tahdonvoima ei kuitenkaan riitä, sen siivillä menee viikko, jos toinenkin, mutta paluu entiseen on melko varmaa.

Yleensä epäonnistumisen taustalla onkin riittämätön suunnittelu tai epärealistiset tavoitteet (omakohtaisesti voin allekirjoittaa tämän tapahtuneen itselleni monesti). MUTTA, jos olet tehnyt itsellesi uudenvuodenlupauksen, olet todennäköisesti ajatellut asiaa jo aikaisemmin, eikä lupaus ole täysin tuulesta temmattu. Tee siis kunnollinen suunnitelma, MITEN aiot sen saavuttaa. Perinteiset “pudotan 10 kiloa painoa”, “lopetan tupakoinnin”, “en syö karkkia” ja muut tämän tyyppiset lupaukset eivät motivoi pitkälle, jos ajattelee pelkästään asioita, mistä joutuu luopumaan. Ajattele pidemmälle ja listaa mielummin niitä positiivisia asioita; mitä sä saat ja hyödyt siitä, että saavutat nämä tavoitteet.

2/17 vs. 12/17
Itse lupaan näin julkisesti lopettaa tupakoinnin (tämä ei varsinaisesti ole uudenvuodenlupaus, vaan liittyy itselle tehtyihin lupauksiin, joista tulee juttua myöhemmin…). Eihän siinä loppujen lopuksi ole mitään järkeä ja onhan se ihan perkeleen kallista. Olen ajatellut asiaa niin monesti ja lopettanutkin useampaan kertaan, tosin huonolla menestyksellä. Aina on ”löytynyt jokin syy” sille polttamiselle. Ei varmaan tarvitse paasata tupakoinnin terveysvaikutuksista ja lopettamisen positiivisista puolista. Tavoitteena on myös parantaa omaa fysiikkaa ja kasvattaa sitä lihasmassaa. 😊 JA nyt, kun ne ääneen kerrottu, niin onhan näistä pakko pitää kiinni! 😉 

Laita itsesi etusijalle tärkeysjärjestyksessäsi ja sitoudu tavoitteeseesi. On toki hyvä muistaa, että vaikka sulla on kuinka hyvä suunnitelma, aina tulee vastoinkäymisiä. Ja niitä tulee varmasti kaikille. Se, miten sä jatkat niiden vastoinkäymisten jälkeen, ratkaisee. Jos oikeasti haluat jotain, löydät aina tavan saavuttaa sen. Ei siis saa luovuttaa! 😊

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!


-Baulba

Nyt soi: Sia - Never give up