Lupauksista teoiksi

Päätitkö aloittaa uuden elämän ja tehdä asioita toisin? Kenties olet päättänyt pudottaa painoa, lopettaa tupakoinnin tai vaikka aloittaa uuden liikuntaharrastuksen? – Hienoja päätöksiä. 

Todellisuudessa et kuitenkaan tarvitse kalenteria taikka uutta vuotta muuttaaksesi elämääsi. Jos oikeasti haluat tehdä muutoksia, se lähtee susta itsestäsi. Mikään ei muutu, jollet itse halua muuttaa sitä.

Monet eivät enää edes tee näitä kuuluisia uudenvuodenlupauksia, koska näitä samoja lupauksia on saatettu tehdä jo vuosia. Tiedetään jo entuudestaan, etteivät ne tule kestämään muutamaa viikkoa pidemmälle, miksi siis pettyä uudestaan?

Miksi näitä lupauksia sitten tehdään näin Uuden Vuoden kynnyksellä? – Koska uskomme siihen uuteen alkuun ja uuteen mahdollisuuteen muuttaa elämää. Tahdonvoima ei kuitenkaan riitä, sen siivillä menee viikko, jos toinenkin, mutta paluu entiseen on melko varmaa.

Yleensä epäonnistumisen taustalla onkin riittämätön suunnittelu tai epärealistiset tavoitteet (omakohtaisesti voin allekirjoittaa tämän tapahtuneen itselleni monesti). MUTTA, jos olet tehnyt itsellesi uudenvuodenlupauksen, olet todennäköisesti ajatellut asiaa jo aikaisemmin, eikä lupaus ole täysin tuulesta temmattu. Tee siis kunnollinen suunnitelma, MITEN aiot sen saavuttaa. Perinteiset “pudotan 10 kiloa painoa”, “lopetan tupakoinnin”, “en syö karkkia” ja muut tämän tyyppiset lupaukset eivät motivoi pitkälle, jos ajattelee pelkästään asioita, mistä joutuu luopumaan. Ajattele pidemmälle ja listaa mielummin niitä positiivisia asioita; mitä sä saat ja hyödyt siitä, että saavutat nämä tavoitteet.

2/17 vs. 12/17

Itse lupaan näin julkisesti lopettaa tupakoinnin (tämä ei varsinaisesti ole uudenvuodenlupaus, vaan liittyy itselle tehtyihin lupauksiin, joista tulee juttua myöhemmin…). Eihän siinä loppujen lopuksi ole mitään järkeä ja onhan se ihan perkeleen kallista. Olen ajatellut asiaa niin monesti ja lopettanutkin useampaan kertaan, tosin huonolla menestyksellä. Aina on ”löytynyt jokin syy” sille polttamiselle. Ei varmaan tarvitse paasata tupakoinnin terveysvaikutuksista ja lopettamisen positiivisista puolista. Tavoitteena on myös parantaa omaa fysiikkaa ja kasvattaa sitä lihasmassaa. 😊 JA nyt, kun ne ääneen kerrottu, niin onhan näistä pakko pitää kiinni! 😉 

Laita itsesi etusijalle tärkeysjärjestyksessäsi ja sitoudu tavoitteeseesi. On toki hyvä muistaa, että vaikka sulla on kuinka hyvä suunnitelma, aina tulee vastoinkäymisiä. Ja niitä tulee varmasti kaikille. Se, miten sä jatkat niiden vastoinkäymisten jälkeen, ratkaisee. Jos oikeasti haluat jotain, löydät aina tavan saavuttaa sen. Ei siis saa luovuttaa! 😊

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

-Baulba

Nyt soi: Sia - Never give up

Firstbeat - hyvinvointianalyysi

Vähän väsyttää ja pientä stressiä – tyypillisin vastaus, mitä musta sai irti syksyn lopussa.

Teetin itselleni mielenkiinnosta hyvinvointianalyysin, tarkoituksena selvittää liikunnan tehokkuutta ja palautumisen laatua.

Mitä hyvinvointianalyysi siis kertoo?

• Hyvinvointianalyysin tarkoituksena on auttaa hallitsemaan stressiä, palautumaan paremmin ja liikkumaan oikein.
• Hyvinvointianalyysi on hyvinvoinnin ja liikunnan ammattilaisille suunniteltu työkalu stressin, palautumisen ja liikunnan vaikutusten mittaamiseen.
• Analyysi perustuu sydämen sykevaihtelun analyysiin. Ympärivuorokautinen sykevälianalyysi osoittaa hyvinvointia tukevat ja kuluttavat elämäntavat sekä auttaa löytämään syyt ylikuormituksen taustalla.
• Analyysin tavoitteena on löytää tasapaino työn ja vapaa-ajan sekä kuormituksen ja levon välille.

Hyvinvointianalyysin avulla todennetaan siis palautumisen riittävyyttä, unen palauttavuutta, yksilöllisiä stressitekijöitä sekä liikunnan terveys- ja kuntovaikutuksia. Tulosten perusteella annetaan toimenpidesuositukset hyvinvoinnin tukemiseksi ja tarvittaessa ohjataan jatkotutkimuksiin.

Mittauslaite on kiinni kolmen vuorokauden ajan,
jokaiselta mitatulta päivältä saa tarkan analyysin.

Hyvinvointianalyysin avulla pyritään tunnistamaan kuormittumisen merkit varhaisessa vaiheessa, kohdentamaan toimenpiteitä tehokkaammin, motivoimaan elämäntapamuutoksiin sekä pienentämään stressistä ja sairastelusta aiheutuvia haittoja.

Tiedostin jo etukäteen, etteivät stressitasot ja unen laatu ole olleet sitä, mitä niiden olisi kuuluneet olla… Mutta olihan se kohtalaisen surullista lukea tämä tieto paperilta. Ihan mustaa valkoisella (tässä tapauksessa punaista valkoisella…): kroppa ei enää palautunut juuri ollenkaan unen aikana.

Yli kahdeksan tunnin, omasta mielestä ”hyvin nukutun yön” aikana palautuminen (elimistön rauhoittuminen) oli alhaisimmillaan vain vajaata puoltatoista tuntia: ”Unijakson pituus oli suositusten mukainen, mutta palautuminen oli heikkoa.” Unen palauttavuuteen vaikuttaa unen pituus, sekä palautumisen määrä ja laatu unen aikana. Unen palauttavuuden kokonaispisteiksi sain kohtalaisen 47/100 (ikäluokan keskiarvo on 64p.) Mutta, jos jotain positiivista haetaan, oli palautumisen laatu (sykevaihtelu) kuitenkin jokaisena mitattuna yönä laadullisesti hyvää.

Stressi ja palautumisen tasapaino päivänaikana oli myös todella alhaista: ensimmäisenä päivänä palautumista ei esiintynyt lainkaan ja seuraavinakin päivinä vain kohtalaisesti. Tasapaino koostuu stressin ja palautumisen kokonaismääristä, sekä päivänaikaisesta palautumisesta. Stressin ja palautumisen kokonaispisteet olivat myöskin kohtalaiset 38/100 (ikäluokan keskiarvo on 59p.)

Liikunnan terveysvaikutukset olivat kuitenkin hyvät. Harjoitukset tukivat aerobisen kunnon kasvattamista, sekä ylläpitivät hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa. Liikunnan terveysvaikutukset muodostuvat aerobisen liikunnan keston ja tehon perusteella. Liikunnan terveysvaikutusten kokonaispisteet pisteet olivat 100/100. Mittaukseen sisältyi yksi lepopäivä, jolloin tulos oli 42p.

Kokonaisuuspisteet hyvinvointianalyysistä olivat 62/100. Tulos perustuu stressin ja palautumisen sekä unen ja liikunnan mittaustuloksiin.

Mä olen tunnetusti stressiherkkä ihminen, ja se heijastuu herkästi unen laatuun ja nukkumiseen ylipäätään. Mittaus kestää kolme vuorokautta ja jokaisen yön luulin nukkuneeni ”hyvin”. C’moon yli 8h jokaisena yönä! Ei vaan todellisuudessa ollutkaan niin. Suosittelen jokaista tekemään mittauksen, jos siihen on mahdollisuus. Itselle tämä oli ainakin hyvin silmiä avaava kokemus ja auttaa jatkamaan fiksummin eteenpäin. ☺

 

Kun sain mittaustulokset, pidin reilun 2 viikkoa taukoa treenaamisesta. En siksi, etten olisi halunnut tai jaksanut treenata, vaan koska lihashan kasvaa tunnetusti levossa ja jos kroppa ei lepää niin ei voi odottaa mitään hurjaa kehitystä. Ja kyllä se jaksamisen pohja olisi jossain kohtaan vastaan tullut. Tämä oli pisin tauko, mitä olen pitänyt koko tämän mun saliharjoittelun aikana, ja voin todeta näin jälkeenpäin, että vaikka se pitkältä ajalta tuntuikin, niin se oli se mitä tarvittiin. Tauon jälkeen paluu salille oli aikamoista satujumppailua, mutta arki on taas lähtenyt rullailemaan kivasti. ☺

Kiitokset Hannele ja SportMasagolle mittauksesta!

Nyt soi: Elastinen - Eteen ja Ylös

-Baulba

Uutta ja vanhaa

Syksyn tuulet toivat mukanaan monia uusia juttuja, jotka ovat pitäneet meikäläisen hyvinkin kiireisenä.

 

Mitä kaikkea sitten on tapahtunut? No…

Elokuussa juhlittiin häitä, siskoni Piian meni vihdonkin naimisiin Joosen kanssa, jonka kanssa on ollut yhdessä jo vuodesta 2007. 

Kaikessa ”hiljaisuudessa” meikäläinen pakkasi laukut ja muutti Turkuun. Asunto löytyi puolivahingossa Martin asuinalueelta, ja olenkin nyt jo täysin rakastunut tähän paikkaan. Tämä on just sopivan lähellä kaikkea ja ihan sairaan hyvät ulkoilumahdollisuudet. Neliöitä asunnossa on parikymmentä vähemmän kuin vanhassa, mikä tuotti aluksi hiukan päänvaivaa huonekalujen järkevän sijoittelun kannalta. Isona plussana tosin on OMA SAUNA! (Hienosti oon aikaisemmin pärjännyt ilman, mutta en mä tota enää poiskaan antais!)

Treenit suoritan Sali82:lla, josta löytyy kattavasti laitteita ja saa omat treenit vedettyä ilman turhempia ihmettelyjä. Ja matkaakin on vain muutama kilometri (tämä luonnollisesti tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä ;)). Ruokakauppakin löytyi kulman takaa, niin eiköhän täällä hengissä pysytä!

Väenpaljoudessa ei niin hyvin viihtyvänä ihmisenä luonnollisesti erehdyin menemään Citymarkettiin päivänä, jolloin liikkeellä oli jokainen paikallinen mainoshaukka. Kyllä siinä oli pienen kylän kasvatti hämillään, kun tajusin leipäosaston olevan suurempi kuin meidän Supermarketti… Tarkoituksena oli siis hakea nopeasti moppi ja poistua paikalta. Pelkän siivoustarvikeosaston löytymiseen sai kulutettua hyvän tovin aikaa. No, moppi löytyi lopulta, mutta kyllähän tällaisen suorituksen jälkeen pienelle maailman valloittajalle kerkeää nälkä tulemaan…

Ajatuksena oli hakea jotain nopeaa ruokaa, jotta saisi verensokerit oikealle tasolle, sen verran ehdin ahdistua jo tässä kohtaa. Ihme kyllä löysin tieni tälle tiskille jossa oli kaikenlaista salaattia ja lihaa ja kaikkea mitä vaan voi äkkiseltään kuvitella. Ja se tiski oli pitkä. Seuraavaksi ”ongelmaksi” muodostui tämä laaja valikoima. Siinä hetken pyörittyäni päädyin valitsemaan itselleni herkullisen näköisen patongin.

Tehtävä suoritettu, patonki ja moppi kainaloon, ja suunta kohti kassoja. Leipäosaston kohdalla epäonnekseni joku hiukan liian pirteä naishenkilö kuulutti jostain ilmaisista maistiaisista ja PAM sata innokasta maistiaisten ystävää pamahti paikalle, (tiedätte varmaan ne luonto-ohjelmat joissa savannilla makaa eläimen ruho ja haaskalinnut hyökkää sen kimppuun) kyse oli siis elämästä ja kuolemasta. Ja minä siellä välissä patongin ja mopin kanssa. Herkempi olisi saanut jonkinasteisen kohtauksen, eikä se kyllä itsellänikään kaukana ollut… No hengissä ja ehjänä lopulta kassojen kautta ulos, ja olo oli enemmän kuin ylpeä tästä rajusta suorittamisesta.

Kaiken tän muuton ja hälinän keskellä alkoivat myös työt uudessa paikassa. Ei vain alkanut tämä ihan suunnitelmien mukaisesti, vaan sairastuin heti keuhkokuumeeseen, josta nyt koitetaan pikaisesti toipua. Kuume onneksi laski lääkityksen avulla nopeasti, eikä sykekään noussut enää 160:neen portaita kulkiessa. Pientä flunssaa ja nivelsärkyä lukuun ottamatta ollaan taas elävien kirjoissa. ☺

 

Kuva: WeHeartIt

Nyt kun arki tästä taas tasoittuu, niin blogikin päivittyy aktiivisemmin, pysykää kuulolla! ☺

Nyt soi: Mikko Harju - Taivas ei oo rajana

-Baulba

20 randomia

20 randomia faktaa Baulbasta.

#1 Näinkin aktiiviseksi ihmiseksi olen hetkittäin todella laiska. Ja tämä hetkittäinen laiskuus aiheuttaa pientä kiukkua, jolloin pienen itsensä tsemppaamisen jälkeen löytyy taas ihan uudenlaista puhtia.

Kuva: Emma Konttinen, Studio Sorvakon Rantatie

#2 Voin helposti nukkua kellon ympäri. Ja ottaa päikkärit myöhemmin. Eipä tähän mitään ihmeellistä lisättävää, välillä vain väsyttää.

#3 Mulla on jonkin asteinen keskittymishäiriö. Ei vain aina ajatus ihan pysy kasassa, ja saatan unohtaa muutamassa sekunnissa, mitä olin aiemmin tekemässä. ”It’s hard for me to focus and focus sounds like hocus pocus and I really like magic a whole lot. Abracadabra.”

#4 Pystyn kuitenkin keskittymään hyvinkin intensiivisesti asioihin, jotka koen mielenkiintoisiksi tai tykkään tehdä. Esimerkiksi treenatessa en kuule, näe tai edes aina ymmärrä mistään muusta ympärillä tapahtuvasta. Kirjoittaessa saatan menettää täysin ajantajun. Tylsistäkin asioista saa mielenkiintoisen, kun vain katsoo eri näkökulmasta.

#5 Musiikki auttaa keskittymään. Se peittää taustalta ylimääräiset äänet, enkä mä aina edes ”kuule”, millaista musiikkia soi. Salilla kerran havahduin Anna Eriksonin ääneen, ei kai sillä niin väliä, kunhan rauta nousee. :D

#6 Yliajattelen. Kaikkea.

#7 Mulla on todella huono muisti. Mun aivot vaan rekisteröi asioita hyvin vaihtelevasti.

#8 Tykkään tehdä käsitöitä. Kudon, virkkaan ja askartelen paljon. Halpa ja helppo tapa vähentää stressiä.

Kuva: Emma Konttinen, Studio Sorvakon Rantatie

#9 Rakastan hyvää ruokaa. Mutta en kuitenkaan itse ole mikään masterchef. Jos haluan syödä jotain erikoisempaa tai ”herkutella”, joku muu valmistaa ruuan tai syön ulkona.

#10 Mun tekemä ruoka kuitenkaan harvemmin näyttää hyvältä – ei ulkonäkö, vaan se maku! Ja olen kuitenkin useamman vuoden onnistunut pitämään itseni hengissä. Jauheliha & makaroni. Toimii.

#11 Olen todella kovapäinen. Horoskoopiltani olen härkä ja luonnekuvaus osuu täysin nappiin. Perse edellä puuhun, vaikka väkisin, jos näin on päätetty.

#12 Olen ujo. Ainakin omasta mielestäni. Ei kuulemma välity ulospäin.

kuva: @villasukkakirjailija

#13 Luen paljon.

#14 Ajattelen englanniksi. Toisinaan myös ”juttelen itselleni” tai selitän itselleni mitä olen tekemässä. – Kyllä, mulla on hetkittäin hyvinkin mielenkiintoisia monologeja.

#15 Mulla on todella huono tuuri. Lievästi ilmaistuna (Esimerkiksi tuossa vähän aikaa sitten auto hajosi, räjäytin blenderin ja pyörästä puhkesi kumi. Kaikki nämä saman päivän aikana.). Äidin suusta: ”Älä koske mihinkään. Kaikki, mihin sä kosket, on joko rikki tai epäkunnossa”. Muutenkin mulle sattuu asioita, mitä ei ihan normaalisti muille ihmisolennoille satu.

#16 Tykkään kauniista asioista. Auringonlaskut ja syksyn värit, tiiättekö?

#17 Olen todella huono parkkeeraamaan. Joo, mä oon se, joka ei ikinä osu ruutuun.

#18 Outo huumorintaju. Mä nauran niitä juttuja, joihin muut ei reagoi…

#19 En ole ”kodinhengetär”. Viihdyn hyvin kotona, kaiken ei vain tarvitse olla ”niin justiinsa”.

#20 Olen lähes AINA myöhässä… Mun aikatauluissa ei yleensä ole hirveästi ylimääräistä pelivaraa. Vartti on myös hyvin laaja käsite.

Itselle ihan normaaleja arkipäiväisiä juttuja, joidenkin mielestä ehkä outoja. Tällainen kuitenkin on Baulba, toiset tykkää ja kaikkia ei pysty miellyttämään. Näitä olisi tullut vaikka kuinka ja paljon, jätetään kuitenkin jotain vielä kertomatta. ;)

Nyt soi: Evelina - Ei filtterii

-Baulba

70 kiloa rakkautta

Mä arvostelen paljon. Mä olen todella ilkeä. Puhun usein rumasti ja välillä vaadin ihan liikoja. – En muilta, enkä toisille, vaan itseltäni ja itselleni.

kuva: We Heart It

Aina pitäisi olla jollain tapaa ”parempi”. Nätimpi, laihempi, ahkerampi…

Se miten me puhumme itsellemme vaikuttaa suuresti omaan itsetuntoon. Miksi siis olemme niin ilkeitä itsellemme, ja kulutamme niin paljon energiaa tähän negatiiviseen ajatteluun?

Tiedän, että negatiiviset kokemukset, koulukiusaaminen ja sosiaalisen median luomat mielikuvat ”täydellisestä” photoshopatusta kropasta eivät ainakaan auta asiaa.

Olen itse ”yliajattelija”. En koe, että olisin koskaan sopinut täysin mihinkään muottiin. Oma tyyli pukeutua, meikata ja käyttäytyä on vuosien aikana saanut jonkin verroin kommenttia jo ylä-asteikäisenä. Itsetunto on ollut hetkittäin täysin nolla. Nuorempana mietinkin jatkuvasti sitä, mitä muut ihmiset ovat minusta mieltä (erittäin huono tapa, jota lähes jokainen kuitenkin tekee). Teinivuosista asti olen stressannut ja kärsinyt huonosta ihosta, en ole myöskään ollut luonnostaan pienikokoinen, vaan olen taistellut vuosia ”ylimääräisten” kilojen takia. Miksi? – Koska mietin, mitä muut minusta ajattelevat.

Oma paino on vuosien aikana seilannut ylös ja alas. Erilaisia dieettejä on tullut vedettyä useampia, ja paino on saatu alas. Jostain syystä olen aina ajatellut, että mulle ”ihanteellinen” paino olisi 56 kg (enkä todellakaan pysty edes selittämään, mistä tämä luku on peräsin…) Alimmillaan paino kävikin jossain 50kg:n paikkeilla, ja voin todeta, ettei itsetunto ollut yhtään korkeampi, enkä minä yhtään sen onnellisempi.

Nykyään ymmärrän sen, että paino on vain luku. Se ei kerro ihmisestä mitään. Mutta se, miten sä kannat itsesi, tekee susta kauniin just sellaisena kuin sä olet. Itsevarmat ihmiset, eivät anna muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa omaan olemiseensa. Muilta ihmisiltä saadut kehut toki ruokkivat itsetuntoa ja minäkuvaa, mutta niitä ei tarvitse erikseen kalastella, jos on sujut itsensä kanssa. Myönnän olevani todella kateellinen ihmisille, jotka pystyvät sivuuttamaan ulkopuolisten kommentit. Totta kai loukkaavat kommentit ja ”harmittomat” töksäytykset nakertavat mielessä, en kuitenkaan anna niille aikaa mielessäni. Opeteltavaa on paljon, mutta suunta on oikea.

Vuosia jatkunut itsensä mollaus ja virheiden etsiminen eivät parane yhdessä yössä, mutta tavasta on kuitenkin mahdollista päästä irti. Pitää vain muistaa kehua itseään päivittäin ja keskittyä niihin parempiin puoliin. Näin se mörkö pään sisällä rupeaa pikkuhiljaa hiljenemään. Omani yrittää satunnaisesti edelleen kommentoida, mutta nykyään tiedän miten saan sen hiljaiseksi.

Mulla on edelleen näppyjä naamassa. Mä en ole mallin mitoissa ja mullakin on selluliittiä. Antaa niiden olla. Keskityn niihin parempiin puoliin: mä tykkään mun silmistä, ja mulla on oikeastaan ihan kiva perse, persoonasta puhumattakaan! ;)

 Mikä sussa on parasta? ☺

Nyt soi: Robbie Williams - Love my life

-Baulba

Ihan pakko

"Onko sun ihan pakko mennä salille?" "Kyllähän sä nyt yhden kakkupalan voit maistaa?" "Mikset sä voi juoda, eihän se treenaaminen nyt yhdestä baari-illasta kärsi?"

Ei, mun ei ole PAKKO mennä salille, mutta mä HALUAN mennä. KYLLÄ, mä VOIN syödä, mä VOIN juoda sen yhden tai kiskasta perinteiset perskännit, jos mulla on sellainen olo. MUTTA, kyse on kuitenkin täysin omasta valinnasta. Olen asettanut itselleni tavoitteita, joiden saavuttamiseksi täytyy välillä tehdä näitä valintoja.

Edellä mainittuja kysymyksiä on itselle esitetty lukemattoman monia kertoja. ”Se on niin vitun fitness, ettei se voi…” – Mun puolestani jokainen saa olla musta just sitä mieltä, mitä tykkää. (En erityisemmin kuitenkaan pidä tosta fitness-sanasta, kysehän on kuitenkin elämäntavasta…) Tavoitteellinen treenaaminen on kuitenkin hyvin kokonaisvaltaista hommaa, ja jokapäiväiset valinnat kävelevät käsi kädessä kehityksen ja tulosten kanssa.

PAKKO ei ole Suomessa muuta, kuin maksaa veroja ja kuolla. Elämästä tulee hirveän rankkaa, jos aina on PAKKO tehdä jotain (käydä lenkillä, mennä töihin, laihduttaa… Listaa voi jatkaa loputtomiin). Se, miten itse näet nämä asiat ja ajattelet, ratkaisee, ei se, mitä muut ovat mieltä.

Niin kuin aikaisemmin olen kertonut, oma salitreenaaminen alkoi painonpudotus-operaation merkeissä. Silloin tuli vielä juhlittua paljon, lähes joka viikonloppu ja parhaillaan muutamana päivänä, ”kun ei ollut mitään muutakaan”. Kehitystä tuli silti tasaisesti, jossain kohtaa itselle kuitenkin riitti. Aloin panostaa treenaamiseen, mikä on varmaan ollut omalla kohdallani paras valinta, minkä olen tehnyt. Absolutistia musta ei koskaan saa, mutta mun EI OLE PAKKO ottaa viinaa joka juhannus tai uusivuosi.

Ymmärrän toki, että kaikki tämä salilla ramppaaminen, ruokien punnitseminen, aamulenkkeily ja muu hömpötys varmasti kuulostaa kummalliselta kaverille, joka ei ole tottunut tällä tavoin elämään. Ei tätä kuitenkaan tehdä PAKOSTA. Uskallan väittää, että ne jotka tällä kaavalla elävät, useimmat vuosia, varmasti pitävät siitä, mitä tekevät: täysin omasta valinnastaan ja tahdostaan.

Joskus ne valinnat ovat itsestäänselviä. Toisinaan harmittaa, ettei ”voi” lähteä kavereiden kanssa viihteelle. Useimmiten tosin ei, koska krapula. Tiedostan itse, miten se vaikuttaa omalla kohdalla treenien tehokkuuteen ja lepoon. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, mitä VOI tehdä ja mitä EI. Kyse on siitä, mitä mikä on itselle tärkeää ja miten se vie eteenpäin, kohti niitä tavoitteita. Se ei ole keltään muulta pois, jos jätän sen palan pullaa syömättä, tai lasillisen ottamatta. Päinvastoin. ;) Outoa tästä tekee se, että aina täytyy olla valmis perustelemaan omia valintojaan. Täytyy selittää, miksei VOI tai TÄYTYY tehdä jotain…

Mä teen tätä, koska mä tykkään tästä. En tiedä mitään parempaa, kun sen fiiliksen hyvin kulkeneen treenin jälkeen. Haluan kehittyä. Haluan voida paremmin. Joskus sen eteen täytyy tehdä valintoja, tehdä sen mitä se vaatii.

Jos sä tykkäät siitä mitä sä teet, se ei ole enää PAKKO – vaan oma valinta.

Tän päivän biisi: Omal tyylil - Robba & Aurora

-Baulba

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

”Hitto, kun sattuu hartioihin…”

”Hiukan kiristää…”

”Pitäis venytellä…”

”Mä venyttelen sit kotona…”

Voin tunnustaa joskus itse käyttäneeni edellä mainittuja lainauksia ja myös allekirjoittaa antaneeni itselleni näitä tyhjiä lupauksia.

Miten voikin näin ”yksinkertainen” asia olla niin vastenmielisen raskasta? Järki kyllä tietää: olo ei olisi todennäköisesti yhtään niin tukala, treenit kulkisivat suuremmalla todennäköisyydellä paremmin ja yleinen olotila olisi varmasti mukavampi, kun ei koko ajan kiristäisi jostain.

Olen alkanut merkkaamaan venyttelylle omaa aikaa treenikalenteriin. Näin tämäkin tulee tehtyä, kun se on itselle näkyvissä – kehonhuolto osana ohjelmaa.

Putkirullia ja palloja löytyy moneen lähtöön!

Kehonhuoltoa voi toteuttaa monilla erilaisilla tavoilla. Putkirullauksen ja venyttelyn voi hoitaa helposti salilla tai kotona, ja välillä on hyvä käydä avaamassa lihaksia ammattilaisen käsittelyssä hieronnan avulla.

Mitä hyötyä hieronnasta on kropalle?

• Hieronnasta syntyy kitkaa, jonka seurauksena syntyy lämpöä, joka taas parantaa kudoksen aineenvaihduntaa ja parantaa nesteiden virtauksia.
• Mikroverenkierron tehostuminen lieventää kudoksen turvotusta, jolloin kudosnesteet poistuvat.
• Lieventää kipua, kun hieronnan seurauksena parantunut aineenvaihdunta mahdollistaa kerääntyneiden kuona-aineiden poistumisen kehosta.
• Itsellä myös vatsalla olevan leikkaushaavan arpikudoksen ”rikkominen” säännöllisesti helpottaa olemista, sillä se palauttaa sidekudostuneen lihaksen supistumiskykyä ja palauttaa normaalia elastisuutta.
• Ja vaikuttaahan se monin tavoin lihakseen rentouttavasti.

Itse tulee käytyä hierojalla 1-3 viikon välein SportMasagolla, riippuen siitä, missä kunnossa kroppa on. Hannele on pitänyt musta hyvää huolta huhtikuusta 2015 lähtien!

Putkirullausta ja venyttelyä tulee lisäksi tehtyä treenien ympärillä, näin koitan vähentää treeneistä aiheutuvaa lihaskireyttä ja ennaltaehkäistä mahdollisten vammojen syntymistä.

Foam Roller, eli putkirulla onkin yksi parhaista kotikäyttöön soveltuvista kehonhuoltovälineistä. Oikein käytettynä rullauksen hyödyt jäljittelevät hierojan käsittelyä. Näitä löytyy melkein jokaisen isomman marketin tai tavaratalon hyllystä, eikä tosiaan ole hinnalla pilattu!

Tarkemmin pieniin lihaksiin pääsee käsiksi ”hierontapallon” avulla. Tämä on aluksi todella kivuliasta, mutta lihas tottuu nopeasti tähän ”uuteen” kipuun ja alkaa pikku hiljaa rentoutumaan. Tästä onkin muodostunut itselleni yksi lemppari tapa hoitaa kipeytyneitä lihaksia: hartioita ja jalkoja on helppo pallon kanssa pehmitellä, vaikkapa telkkaria samanaikaisesti katsellen. Näitä löytyy myös erilaisia, (kuten myös putkirullia) eikä kelpo pallosta tarvitse pulittaa muutamia euroja enempää. Suosittelen lämpimästi jokaista testaamaan! J

-Baulba

Kuis kulkee Baulba?

No… Eipä tässä mitään elämää ihmeellisempää. Kahden vuoden koulu-urakointi on nyt paketissa: opiskelut ja työharjoittelut hetkeksi taas takanapäin. Kyllä, olen viimeinkin valmistunut ja saanut merkonomitutkinnon suoritettua! (Aloitin koulutuksen ensimmäisen kerran vuonna 2013, jonka jätin pian aloittamisen jälkeen motivaatiopulan ja unettomuuden aiheuttaman väsymyksen takia kesken.) Olen kohtalaisen ylpeä tästä saavutuksesta, vaikka se ei muuttanut suuresti elämääni. (Mulla siis entuudestaan ajoneuvoasentajanpaperit, enkä vieläkään tiedä mikä musta tulee isona…) Ei oteta siitä sen suurempaa stressiä. Kattellaan, mitä aika tuo tullessaan. :)

Pari viimeistä vuotta ovatkin menneet todella vauhdikkaasti, vaikka välillä arki tuntuikin kaiken aktiviteetin keskellä hieman raskaalta. Hengissä selvittiin, ei välttämättä viisaampana, mutta yhtä kokemusta rikkaampana! Kävi myös älyttömän hyvä tuuri, sillä meidän luokka oli ihan huippuporukka. Parissa vuodessa sainkin uusia hyviä ystäviä.

Työkuviot taas ovat muuttuneet senkin edestä. Aloitin toukokuussa jakamaan postia öisin. Käytännössä sain siis kääntää kaikki mun päivittäiset rytmit täysin päinvastaiseksi: kuudelta nukkumaan, aamupala klo 14-15, ja treenaan mieluiten vasta ilta kymmeneltä. (Tämä on ihan okei näin kesän aikaa, salilla saa olla rauhassa, eikä ole niin perkuleen kuuma…) Monen mielestä tämä on varmasti ns. ”paskanakki”. Duuni, jota ei suuremmin arvosteta, mutta jos sen hoitaa huonosti, varmasti tulee sanomista, kun joku jää ilman aamulehteä. Itse kuitenkin tykkään tästä hommasta, ja sehän on tärkeintä. J Jokainen päivä on ”vapaata”: nukkumisen ja treenaamisen saa sovitettua omaan elämään kivasti, eikä tarvitse enää elää kalenterin orjana. (Olinkin aika fiiliksissä siitä, että mulla on ihan kokonaisia päiviä ilman tätä aikatauluttamista: aikaa nähdä kavereita, treenata ja vaan olla ja nauttia kesästä!) Ja mansikkana kakun päällä, kelatkaa mitä hyötyliikuntaa tämä on!

Treenitkin on kulkenut aivan uudella motivaatiolla, vaikkei ikinä mitään suurempaa ongelmaa sen suhteen ole ollutkaan. Tekeminen on kivaa ja koitetaan pitää se sellaisena. On myös ollut kiva huomata kehitystä omassa kunnossa ja jaksamisessa. Treenikuvioihin on tulossa jonkin verran uusia muutoksia, niistä kerron lisää myöhemmin.

Nopea ja raikas välipalasmoothie kesäpäiviin:

• 2dl Oatly kauramaitoa
• 1 banaani
• 50g marjoja
• 35g protskujauhetta

Nautitaan nyt lämmöstä ja auringosta. Hyviä kesäpäiviä kaikille teille lukijoille!

-Baulba

Turistina Irlannissa 2/2

Ykkösosan reissusta löydät täältä!

Pieniä ja suuria havaintoja Irlannista.

• Ensimmäinen juttu, johon reissullani reagoin välittömästi, oli suunta, johon ovet aukenivat: ”väärään suuntaan!” Luonnollisesti siis koitin vetää jokaista ovea auki. Ihan näppärää insinöörisuunnittelua, kun koitat änkeä itseäsi ja matkalaukkua vessaan tms.
• Myös ovien lukot ja niiden toiminta aiheuttivat hetkittäin pientä päänvaivaa. Oven avaamiseen avaimella sai joka kerta kulutettua hyvän tovin aikaa.
• Vasemmanpuolinen liikenne. Ihan pokkana ulos terminaalista ja meinasin olla ensimmäisen auton alla. (C’moon! – Kaveri tuli väärästä suunnasta! Vaikkakin tiesin tämän jo toki etukäteen, ei sitä vain osannut yhtään ajatella.) Ylipäätään koko liikenne siellä oli jotenkin kaoottista, verrattuna kotimaahan, ja saikin kokoajan olla hereillä, kun kulki kaupungilla.

• Uudet autot (Oon niin syntynyt väärään maahan, täällä mut naurettaisiin pankista pihalle, jos edes vitsinä heittäisin, että kelpais itsellenikin…) JOKA IKINEN auto oli ihan pakasta vedetyn näköinen. Enemmän huomiota katukuvassa herättikin, jos joku ajeli vanhalla Opelilla vastaan.

• Myös tapa pysäköidä autot herätti huomiota. Ne olivat juuri niin päin siinä, missä sattui olemaan tilaa (täällä, kun on tapana jättää auto menosuuntaan…) Olikin aika rajun näköistä, kun autot olivat miten sattuu, varsinkin rinteissä ja mäissä.
• Small talk vs. junttisuomi. Enpä ole itse ainakaan kovin montaa kertaa tullut kysyneeksi täysin tuntemattomalta vastaantulijalta kuulumisia, toivottaneeksi hyvää päivää tai edes moikanneeksi. (Suomessa kun sua pidetään hiukan yksinkertaisena, jos erehdyt edes hymyilemään vastaantulijalle…) Kulttuurieron huomasi selkeästi esim. Suomen paluulennolla. En ole edelleenkään varma, puhuiko vieressä istuva pariskunta suomea ("vai jotain muuta") ja koinkin itseni hieman tyhmäksi, kun puhuin välillä englantia ja välillä suomea, enkä saanut vastaukseksi muuta, kuin pitkiä katseita. :D

• Asiakaspalvelu. Ihan uskomatonta, miten hyvin kaikki auttoivat ja olivat ystävällisiä, vaikka yhteinen kieli ei aina pelannutkaan. (Puhun itse ihan hyvää englantia, ja ymmärrän kaiken kuulemani, mutta näiden aksentti oli jotain sellaista, josta ei ihan aina ottanut selvää). Ja ne muuten moikkaa ja tulee tarjoamaan apua… Eihän suomalaiset tunnetusti diggaa, jos myyjä tulee juttelemaan, mutta olihan se nyt hienoa että: sua tervehdittiin, kun tulit kauppaan, ja kysyttiin tarvitsetko apua (Ihan sama oliko pieni kauppa vai jätti-marketti). Ihan huippua.

• Vihreä väri Suomessa on vain vihreä, Irlannissa se oli VIHREEE! Maisemat olivatkin suoraan Emmerdalesta, ei niitä voi edes sanoin kuvailla.

• Jopa lehmät ja muut maatilojen eläimet näyttivät sanoinkuvailemattoman onnellisilta köllöttäessään vihreillä laitumilla.
• Pubit olivat juuri sellaisia, kuin ne olin aikaisemmin kuvitellut: tunnelmallisia, rennolla meiningillä varustettuja ja täynnä iloisia ihmisiä. (Ja juotava… Voi pojat, se oli halpaa!)

  

  Uusikaupunki edustaa!

Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois.
Yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois.
Yhtenä iltana kuoleman pyörteestä pois...

Yhtenä iltana ihmiset jäis tanssimaan.
Yhtenä iltana kauniita liikkeitä vaan...
Yhtenä iltana mentäisi ei nukkumaan.

Kotona ollessa tulee ruokailtua hyvinkin tarkan linjan mukaisesti, mutta lomalle kun oli lähdetty, sallin itselleni hieman vapaamman syömisen. Tulisen ruuan ystävänä, lempparipaikaksi muodostui kanaa eri muodoissa tarjoileva Nando’s (wrapit, hampparit, pihvit yms.) Pieniä sympaattisia kahviloita löytyi lähes jokaiselta kadunkulmalta, ja tulihan niistä haettua kahvi jos toinenkin. Tavallisen kahvin saaminen oli tosin hetkittäin hieman haastavaa: erilaisia makukahveja tosin löytyi vaikka kuinka ja paljon.

Shoppailun vauhtisokeus.

Niin kuin aikaisemmassa tekstissä mainitsinkin, aamiainen Irlannissa (ja ylipäätään Iso-Britanniassa) on jotain sellaista, jonka jokaisen tulisi kokea vähintään kerran elämässä! En ole eläessäni syönyt pekonia aamupalalla, ja siinä höysteenä tietysti paistetut munat ja nakit. Oi että! Kaikkea muuta, kuin mitä olen itse tottunut syömään aamiaisella. Muutaman näinkin täyttävän aamiaisen jälkeen kaurapuuro kotona maistui taas paremmalta, kuin mitä se oli pitkiin aikoihin maistunut. :D

Matkallani sain myös tutustua moniin uusiin ihmisiin, joiden ansiosta myös uusiin kulttuureihin, sillä monet olivat Derryssä vaihto-oppilaina, ja täten kotoisin muualta. Oli hienoa, miten mut otettiin vastaan, ja pääsinkin heti mukaan kaikkiin juttuihin. J Näitä ihmisiä on todella ikävä. Toivottavasti nämä tiemme kohtaavat joskus uudelleen.

Lisää kuvia reissusta löydät gallerista!

-Baulba

Turistina Irlannissa 1/2

En suunnittele asioita hirveän pitkälle. Elämässä kun ei ikinä tiedä, mitä päivät tuovat tullessaan, siksi toiminkin usein hetken mielijohteesta. Yleensä näistä syntyykin hyviä tarinoita kerrottavaksi (tai ainakin ratkiriemukkaita omasta mielestä…) J

Guildhall

Päätin reilu viikon varoitusajalla lähteä Irlantiin moikkaamaan kaveria, ilman sen suurempia suunnitteluja. Olihan asiasta aikaisemminkin ollut puhetta, mutta ei mitään sanoja enempää. Pari iltaa selasin halvimpia lentoja, kunnes osui sopivan hintaset kohdalle. Kamat kassiin ja menoksi!

Siitä on jo useampi vuosi, kun olen viimeksi Suomen maaperältä poistunut (jollei lasketa Tallinnan ”opintomatkaa”). Matkalla Vantaalle mietin sitä, kun muut aina puhuvat, kuinka rentouttavaa onkin lähteä reissuun. Paskat. Itte olin ihan loppu ennen, kun olin edes päässyt lentokentälle. :D

Vantaan lentokentällä kaikki sujui ilman suurempia ongelmia. Meitsi tosin on oikea turvamiesten painajainen kaikkine lävistyksineni. Kyllä siinä sai hetken aikaa pyöriä ja selitellä, kun metallinpaljastimet huusivat kuolemaa.

Rakastuin tähän paikkaan heti!

Dublinin päädyssä puolestaan ongelmat alkoivat kasaantua konkreettisemmin. Olimme aloittaneet laskeutumisen Dublinin lentokentälle, kun koneen kapteeni kuulutti: ”Joo, jäädään tähän itäpuoliskolle odottelemaan, että Dublinin kentällä on laskeutumistilaa.” Meinasin karjasta, että eihän me nyt tähän voida jäädä hengailemaan! Piti meinaan keretä bussiin, joka lähti 45 minuutin kuluttua laskeutumisesta. Reilu 25 minuuttia me sitten lopulta oltiin myöhässä aikataulusta. Siinä pienessä kiireessä laukut hihnalta ja ulos terminaalista.

Olin kaverin kanssa aikaisemmin jutellut, mistä löydän bussipysäkin.  (Tän piti siis olla ihan piece of cake -juttu). No, selvisi hyvin pian, että tää paikka on pikkusen isompi kun Ukicityn linja-autoasema. (Niin oon tosiaan kotoisin Uudestakaupungista, jossa asukkaita on jotain 15 000). Aikataulu oli ”hiukan” tiukka: neljässä minuutissa piti löytää oikea bussi. En valehtele jos sanon, että näitä laitureita oli varmaan yli 40 kpl. Onneksi ihmiset siellä olivat hyvin ystävällisiä ja ihme kyllä kerkesin oikeaan bussiin. Matka jatkui Londonderryyn.

Huoneistohotelli City Center B&B, jossa vietin lomani, oli täyden viiden tähden arvoinen! Olo oli kuin olisi kotona, ja omistajat olivat super mukavia ja ystävällisiä. Kokoajan kyseltiin, onko kaikki varmasti hyvin ja tarvitaanko jotain. Aamiaisesta puhumattakaan! Sijainti oli myös kohdillaan, sillä keskustaan ei ollut kuin muutaman kilometrin kävelymatka.

Keskustassa kävellessä pääsi myös näkemään paikallisia nähtävyyksiä. Derry on ainoa kaupunki Irlannissa, joka on täysin muurien ympäröimä (Walled City), ja ihastuinkin itse täysin vanhaan kaupunkiin. Rakennukset olivat todella kauniita. Muita hienoja nähtävyyksiä olivat ehdottomasti mm. Shipquay Gate:s, jonka alta pääsi kulkemaan ”kaupungin eri puolille”. Peace Bridge, silta pyöräilijöille ja kävelijöille, joka ylitti Foyle-joen. Guildhall,

keskustassa sijaitseva, hyvin näyttävän näköinen kellotorni, sekä City Walls, joka tarjosi uskomattomat maisemat ympäri kaupunkia.

Eikä loma ole mikään loma ilman treenejä! Sali löytyi vajaan kilometrin päästä majatalosta (Pure Gym), ja puitteet olivat kohdillaan. (Tämä oli yksi harvoista asioista, jonka selvitin ennen reissuun lähtemistä…) Pointsit myös loistavalle asiakaspalvelulle, ihan turistinahan siellä oltiin. Henkilökunta esitteli koko salin ensimmäisellä käynnillä, kertoi seurojen toiminnasta ja kaikesta mitä mahdollisuuksia heidän salillaan on harrastaa.

Kotiinpaluu kesti kokonaisuudessaan 14 tuntia (+2h aikaero). Lähdin aamulla bussilla Derrystä ja olin Dublinin lentokentällä iltapäivällä. Kyllä oli pienen kaupungin kasvatti totaalisesti hukassa. :D

Kaikki oli vähän suurempaa. Onneksi myös täältä löytyi ystävällisiä ihmisiä, joilta sai tarvittavan avun, ja löysin oikean terminaalin ja pienen pyörimisen jälkeen oikean portin. Olin aiemmin laskenut, että mulla on yksi tunti ja 45 minuuttia aikaa vaihtaa konetta Lontoossa. No… Eipä mennyt tämäkään niin kuin olin sen suunnitellut. Lontoon Heathrow:iin lähtevä kone oli kokonaisuudessaan 45 minuuttia myöhässä, ja istuin koneen takaosassa, joten koneesta ulos pääsemiseenkin tuhlaantui jo tovi aikaa.

City Walls

Kun kone oli turvallisesti Lontoon maaperällä, mulla oli kokonaiset 32 minuuttia aikaa löytää Helsinkiin lähtevä kone. (Tässä kohtaa saattoi olla pieni paniikki.) Parin kilometrin pikakävelyn ja tuskasoijan jälkeen löysin kyltin, jossa kerrottiin, että terminaalin vaihto tapahtuu bussikuljetuksella. Bussilla kolmos terminaaliin ja taas armotonta ravaamista (nämä etäisyydet toisistaan olivat hiukan eri luokkaa, kuin Helsinki-Vantaalla…), toisen kerran turvatarkastukseen, ja helvetinmoista juoksua portille. Ihme kyllä, ehdin ajoissa ja olinkin viimeinen matkustaja portilla ja taisin olla koneessa kokonaiset 5 minuuttia ennen liikkeelle lähtöä. Olin kohtalaisen ylpeä itsestäni.

Jouduin matkallani ostamaan uuden matkalaukun, koska shoppailusokeus pääsi yllättämään. Päätin ostaa vaaleanpunaisen matkalaukun, jotta tunnistaisin sen helposti ja nopeasti hihnalta (ja olihan se ihan mielettömän porno!). Harmi, ettei se laukku ikinä sieltä tullutkaan. Matka kohti kotia jatkui siis kevyemmin kantamuksin.

Keko Salata - Pari kilometriä, tais olla tän reissun biisi :D

"Oon jo melkein perillä,
enää pari kilometriä jäljellä."

Bussilla pääsin autoparkille ja Mazdan keula kohti kotia. Kuski saattoi olla hiukan kahvilla tässä kohtaa matkaa, sillä ajoin ohi Turun rampista ja eksytin itseni kehän sisäpuolelle. :D Kolmen tunnin ajon jälkeen olin vihdoin kotona, tosin haikein mielin. Reissu oli kokonaisuudessaan MAHTAVA! Eniten harmitti kotiinpaluu. Kiitos Piialle, jonka heitosta koko juttu lähti liikkeelle. <3 

Matkalaukkukin löysi kotiin muutamaa päivää myöhemmin. J

Jatko-osa reissusta tulossa myöhemmin =)

-Baulba ”maailmanmatkaaja” 

Ikäkriisi – ilman sitä kriisiä

"This is that awkward post. You know the one, where the old lady talks about how she's getting older."

23 vuotta… Taas on tullut vuosi lisää mittariin. Jännästi menee aika nykyään vähän turhan nopeasti. Justhan mä vasta täytin kahdeksantoista… Eipä tää ole mitenkään erityinen ikä, viinat on saanut itse hommattua jo useamman vuoden ja baariinkin pääsee sisälle ihan omilla henkkareilla (Poikkeuksena tietysti bubiruusu – painajaiset, onpahan jotain mitä odotella muutama vuosi ;)).

Miltä nyt sitten tuntuu? No… Oli ihan tavallinen keskiviikkoaamu, ei erityisiä viboja. Alkuviikon yövuorot hiukan painoi vielä (ja näkyivät silmien alla…), ja jalat tuntuivat hiukan tukkoisilta aikaisemman jalkatreenin johdosta.

Musta ei kai ikinä taida aikuiseksi olla, enkä sitä halua.
Mä vain tahdon pitää hauskaa!
Mä en kai ikinä taida aikuiseksi kasvaa, enkä sitä halua.
Mä vain kuljen pilke silmäkulmassa!

Oon kuitenkin pistänyt muutamia asioita omassa ajattelussa ja käyttäytymisessä merkille. Aloitin esimerkiksi kierrättämisen kaverini innostamana! (Aikaisemmin periaatteena ollut, että kaikki palaa, kun on tarpeeksi lämmin). Olin asiasta ehkä jopa hiukan pelottavan innostunut. En mä ehkä maailmaa pelasta tän mun ekoteon puolesta, mut jos se tuottaa mun sisäiselle hippitytölle näin paljon hyvää mieltä, niin mikäs siinä. Selitin asiaa innoissani siskolleni, joka katsoi mua hiukan liian pitkään ja totesi: ”Mä en tiedä mitä sä oot vetänyt, mut mä haluan noita samoja nappeja.” :D

Listasin alle myös muita pienen suuria juttuja, joita olisin omalla kohdalla pitänyt vielä muutama vuosi sitten lähinnä huvittavalta ja kaukaa haetulta. Päätin jakaa mun ajatuksia teidän kanssa, ehkä joku muukin tunnistaa itsensä näistä?

• Yö unista ei hevillä tingitä! (Eikä se ole edes varteenotettava vaihtoehto, sillä kaikki älyllinen toiminta vaatii vähintään kahdeksan tunnin yöunet…)
• On oikeastaan ihan kiva viettää lauantai-ilta ihan vaan kotona. (Pieruverkkarit ja Netflix <3)
• …On myös äärettömän hienoa herätä sunnuntaiaamuna ilman jäätävää kankkusta.
• Krapulat myös pahenevat vuosi vuodelta ja joudutkin punnitsemaan, onko juhliminen sen kahden päivän kesto kanuunan (jäätävää pahoinvointia) ja univelan arvoista.
• Aamulenkkeily on oikeastaan ihan mukavaa puuhaa, puhumattakaan rauhallisista aamuista hyvin levätyn yön jälkeen.
• Huomaat myös nauttivasi ”omasta ajastasi” enemmän kuin aikaisemmin.
• Nautit myös näistä arkisista rutiineista.
• Aamupala on oikeasti päivän tärkein ateria. (Ilman kahvia ja aamupalaa on turha yrittää minkään asteista sosiaalista kanssakäymistä.)
• Suunnittelet päivät sen mukaan miten treenaat ja ruokailet.
• Menot (ja kaikki muistettavat asiat) merkitään kalenteriin.
• Hoidat asioita järjestelmällisesti, sillä rästitöiden aiheuttama kiire aiheuttaa turhaa stressiä.
• Et tarvitse enää syytä siivouspäivän pitämiselle.
• Pyrit kaupassa käydessäsi ostamaan useamman päivän ruuat etukäteen. (Selvää säästöä niin rahassa, kuin myös ajassa…)
• Katsot kaupassa tarjouksia ja luet lehdistä myös tarjoukset. (Syy siihen, miksei postilaatikossa ole kieltoa mainoksiin ja ilmaisjakeluun.)
• Kun shoppailet vaatteita, mietit useammin, kuin kerran: ”Tuleekohan tätä oikeasti käytettyä?” tai ”Tarvitsenkohan mä tätä oikeasti?”
• Pienet asiat elämässä tekevät saavat sut iloiseksi. (Esimerkiksi kiitollinen mamma rappukäytävässä, jolle pidät ovea auki tai vaikkapa ihan arkinen kahvitteluhetki kaverin kanssa ovat näitä asioita, joista saa itselleen hyvän mielen. J)
• Kauhistelet nuorisoa, jotka ”alipukeutuu” talvisin. (Itse kun yrität sovittaa vielä yhdet pitkikset päälle, eihän nää nivelet enää mitään kylmää kestä…) Sinänsä huvittavaa, sillä ei tarvitse paljoa mennä ajassa taaksepäin, kun sai aina kuulla kommentteja revityistä farkuista ja nahkatakista -20 asteen pakkasilla.
• Edellisestä kohdasta; Kerrospukeutuminen on se juttu.
• Huomaat, miten ikätoverit rupeavat vakiintumaan; on asuntolainaa, parisuhdetta, lapsia, kaikki on menossa naimisiin, vakkariduuneista puhumattakaan. Tämä aiheuttaa hetkittäin pientä ahdistusta. (Vaikka itselle rutiinit ovatkin tärkeitä, oon enemmän go with the flow – henkinen tyyppi. Teen juttuja mistä tykkään, ja luotan siihen, et nämä asiat tulevaisuudessa tapahtuu, jos niin on tarkoitettu.)
• Myönnät itsellesi, että äiti on ollut monesti asioissa oikeassa. (Mutta ei kerrota tätä vielä äidille…)

En tiiä onko musta tulossa vanha, vai olenko vain mukavuudenhaluinen? Kokonaisuudessaan voin todeta, että tämä on oikeastaan ihan kiva ikä, enkä oikeastaan ikävöi tuota ”hurjaa nuoruusaikaa”. Mainittakoon nyt vielä loppuun, et en mä mikään absolutisti ole, välillä on ihan kiva irrotella. Ja monet asiat tehdään luonnollisesti edelleen kantapään kautta, mutta ehkä joitain lamppuja on tähänkin päähän syttynyt. 

-Baulba