Voihan akne

Olen itse kärsinyt atooppisesta akneihosta ihan teinivuosista asti. Ei mikään helppo hoitoisin tässä Suomen ilmastossa, jossa talvet ovat kuivia ja kylmiä, ja kesät puolestaan kuuman kosteita. Pitäisi rasvata, muttei voi, koska iho rasvoittuu. Jos et rasvaa, niin naama tippuu kirjaimellisesti päästä, ja siinä samalla hiukset näppyjen aiheuttamasta stressistä. :D

Koska, kaikkea pitää kokeilla!

Jokainen huonosta ihosta kärsivä tietää varmasti sen tuskan, jonka nämä pienet näppylät naamalla aiheuttaa. Puhumattakaan siitä, kuinka ”raskasta” on elää finnien kanssa. Nämä kun vaikuttavat usein omaan itseluottamukseen, vaikka ei todennäköisesti muut kiinnittäisikään niihin niin paljoa huomiota, kuin miten ne itse näkee. Lisäksi naaman hoitaminen on työlästä, jokapäiväistä, ja ihan perkeleen kallista.

Itse innostun aina kokeilemaan kaikkea uutta. Viime vuosina testissä ollut paljon erilaisia kotihoitoja, joita pystyy tekemään ihan tavallisilla ruoka-aineilla. Enhän mä voi tietää toimivatko ne oikeasti, jos en ole edes kokeillut! Lisäksi näiden tekemiseen ei kulu juurikaan rahaa, raaka-aineet kun löytyvät valmiina kotoa. ;)

Kotihoitovinkkejä

Oliiviöljy – suola kuorinta

Suola kuorii ja desinfioi ihoa. Öljy taas ravitsee ja antaa sille lisäkosteutusta. Iho tuntuu todella pehmeältä tämän jälkeen, lisäksi öljy rauhoittaa iholla olevia punertavia läiskiä.

Sekoita pieni tippa oliiviöljyä ja puoli teelusikallista suolaa keskenään ja hiero kevyesti kasvoille. Varo silmien aluetta. Huuhtele lämpimällä vedellä.

Kosteusvoide – sokeri kuorinta ja kosteutus

Todella helppo tapa kasvojen läpikotaiseen puhdistukseen. Kosteusvoiteen laadulla ei ole oikeastaan suurtakaan merkitystä, itse kuitenkinkin suosin paksumpia voiteita. Itsellä käytössä apteekista ostettu Dermalog rasvainen emulsiovoide (rasvapitoisuus 56%), jonka ihotautilääkäri määräsi kuivan ihon hoitoon. Tulipahan tällekkin tökötille hyödyllistä käyttöä!

Sekoita pari teelusikallista kosteusvoidetta ja puoli teelusikallista sokeria keskenään. Levitä kasvoille ja kaulan alueelle. Varo silmien aluetta. Anna vaikuttaa 3-5min, kostuta kädet ja hiero kevyin pyörivin liikkein. Huuhtele lämpimällä vedellä.

Tomaattihunaja kasvonaamio

Tomaatti tasapainottaa ihoa, vähentää punoitusta ja sopiikin erityisesti rasvoittuvalle iholle. Tomaatissa lisäksi runsaasti vitamiineja. Hunaja taas pehmentää ihoa.

 Murskaa tomaatti ja pari teelusikallista hunajaa plenderissä tai sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Levitä kasvoille ja anna vaikuttaa 45-60 minuuttia. Huuhtele lämpimällä vedellä. Tää (tämä) on aika riittoisaa.

Itsellä ihon kuivumiseen ja rasvoittumiseen vaikuttavat geenien lisäksi toki myös runsas hikoilu, jatkuva peseminen, ja runsas proteiinipitoinen ruokavalio.

Oon itse kokeillut naaman hoitoon antibiootteja, niin sisäisesti kuin paikallisesti. Ne vaan on aika tujuja tavaroita; viikon käytön jälkeen meinasi itku tulla, kun iho oli niin kuiva, eikä mikään rasva tahtonut enää imeytyä kunnolla. Kokeiltu on myös kalliita kosmetologin hoitoja, jotka varmasti auttaisivat, mutta opiskelijabudjetilla kosmetologikäynnit ovat lähinnä luksusta arjen keskellä.

Kotihoitojen lisäksi minulla on käytössä ihan tavallisia kosteusvoiteita, mietoja puhdistusaineita ja kasvovesiä.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

-Baulba

Vahva, heikko vai ihan vain järkevä?

Mitä vahvuus oikeastaan edes on ja miten se määritetään?

Tein itse juuri päätöksen jättää kevään kilpailut välistä. Oma kunto ei vain ole sitä, mitä toivoisi sen olevan. Alkuvuosi on ollut todella rankka, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Joskus liika on liikaa, ja nyt oli taas aika pysähtyä. Tekeekö tää mun päätös musta heikon? No… Joku varmasti pitää mua luovuttajana – myönnän itse ajatelleeni samoin. Ne, jotka näin ajattelevat, eivät ikinä todennäköisesti edes halunnut mun onnistuvan. Oon kuitenkin onnellinen siitä, että mulla on ystäviä, jotka jaksaa uskoa muhun. Jaksaa kannustaa ja olla tukena. Tän päätöksen tekeminen ei ollut helppoa, ja se vaati multa todella paljon. Joskus vahvuutta on myös myöntää, että on heikko.

Vahvuutta voidaan mitata ihan konkreettisesti, mutta entäs henkisen puolen vahvuudet? Elämässä tapahtuu asioita, joihin ei välttämättä pysty itse edes vaikuttamaan. Toiset ihmiset vaan kestää enemmän paskaa kuin toiset. Omalla suhtautumisella asioihin on tietenkin todella suuri merkitys, mutta joskus vahvimmatkin väsyy.

You, me, or nobody is gonna hit as hard as life.
But it ain't about how hard you hit;
It's about how hard you can get hit
and keep moving forward.
How much you can take and keep
moving forward.
That's how winning is done.
- Rocky Balboa

Oon itse ollut jo pidemmän aikaa kiinnostunut henkisen puolen merkityksestä treenaamisessa ja ihan ylipäätään, miten näitä vahvuuksia voi hyödyntää ihan jokapäiväisessä elämässä. Olen opetellut tietoista läsnäoloa: treenatessa osaan sulkea kaiken muun ympäriltäni ja keskityn pelkästään siihen mitä teen. Kun vietän aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa, haluan olla oikeasti läsnä, koska välitän. Haluan myös nauttia elämästä, en vain suorittaa sitä. Väillä täytyy vain pysähtyä, ja miettiä mikä on oikeasti tärkeää, millä on oikeasti väliä.

Joskus hommat vaan menee vituiks, ihan sama kuinka paljon itte panostaa. Ja se syö. Omassa elämässä on tapahtunut useampaan kertaan asioita, joista selviäminen on vaatinut omalta pääkopalta voimaa jatkaa eteenpäin. Monesti olisi voinut jäädä vaan tuleen makaamaan. Oon kuitenkin aina löytänyt sen voiman jatkaa, koska mä tiedän, että mä selviän. Mä tiedän, että aurinko nousee jonain päivänä myös näillä leveysasteilla!

Mä en oo sellainen ihminen, joka antaa asioita helpoksi periksi. Puuhun mennään vaikka perse edellä, mut sinne mennään, jos näin on päätetty! :D Ensimmäistä kertaa mä kuuntelin mun omaa kroppaa. Mitä se koittaa sanoa: flunssaa, kuumetta, väsymystä, hiukan lihaskipua ja jotain muuta pientä… Kroppa väsähti, ja mieli koitti hetken aikaan tuupata sitä eteenpäin. Harmi, ettei rauta nouse ihan pelkästään tahdonvoimalla!

Treenaaminen ei ole loppumassa. Kokemuksesta rikkaampana tiedän nyt, miten ensi kerralla hommat tehdään helvetisti fiksummin! Motivaatio on korkeammalla, kuin se on koskaan ennen ollut. Mä teen tätä, koska tästä mä tykkään. Fyysisesti en oo ollu koskaan näin vahva. Henkisesti kasvoin tän projektin aikana kuitenkin ihan älyttömästi enemmän. Mulla on jo uusi tavote ja uudet suunnitelmat, miten näihin päästään. Mä tiedän, mihin mä olen menossa ja miten mä sinne pääsen.

En mä ihan näin vähällä luovuta, kovia treenejä, katse eteenpäin! 


-Baulba

Mistä on kyse?

Oon käynyt kuntosalilla jo yläasteikäisestä, mutta panostus on ollut vaihtelevaa. Harrastettua on tullut oikeastaan ihan kaikkea aina uinnista rivitanssiin, ja pelattu on kaikkia joukkuepelejä, joissa on pallo. ”Omaksi lajiksi” valikoitui kuitenkin ratsastus, ja paskaa tulikin lapattua 14 vuotta. Siinä ajassa omistin muutaman oman hevosen, joilla kilpailin koulu- ja esteratsastuksessa. Ratsastus on todella hieno laji, mutta mulla ei vain ollut enää mahdollista panostaa siihen niin paljoa kuin olisi halunnut, joten homma jäi pikkuhiljaa kokonaan pois...

Aloin käydä salilla säännöllisesti vuonna 2013. Se lähti liikkeelle painonpudotus projektin myötä. Sitä vaan heräsi yhtenä lokakuisena aamuna ja tajusi, että ei perkele, mähän olen lihava. :D En ole ikinä ollut luonnostaan pieni, mutta se hämmästytti, miten olin tuohon kuntoon itteni päästänyt... (Siihen liittyi pidempi toipuminen ratsastusonnettomuudesta ja pari kolme omaa huonoa päätöstä, joista kirjoitan myöhemmin.)

Ainoa tavoite oli olla laiha – ja kun jotain on päätetty, se myös tehdään!

Sitä sitten sotkettiin "muutama" kilometri salilla kuntopyörää, ja reilussa kahdeksassa kuukaudessa painoa oli lähtenyt melkein 16 kiloa. Siinä sitten oltiin pienessä kunnossa, tavoite saavutettuna. Mutta sitä kun lukeutuu ihmistyyppiin, jolle mikään ei riitä. Olo oli edelleen ”löysä”.

Näihin aikoihin, eli vuoden 2014 loppupuolella, luin Body-lehdestä juttua fitness-urheilusta, ja siitä että tässä lajissa voisi kilpailla! Myönnän olevani hiukan kilpailuhenkinen, joten tämä motivoi taas jatkamaan.

Aerobinen treenaaminen rupesi pikkuhiljaa vaihtumaan lihaskuntotreeniin. Liikkeet ja harjoitukset olivat kaikki lehdistä tai netistä löytämiäni. Harmittaa, kun en oikein edes muista, mitä mä siellä salilla silloin touhusin. :D

Oma osaaminen loppui nopeasti. Aloitin 2015 tammikuussa Fitfarmin Bikini Challenge -valmennuksen, jonka jälkeen heti Advanced -valmennuksen. Osallistuin tuolloin Tampereella myös Bull’s Training Camppiin. Olo tuon hikisen viikonlopun jälkeen oli täysin mehu: jokaiseen lihakseen sattui, mutta samalla tiesin, että tätä mä haluan tehdä!

Aloitin henkilökohtaisen valmennuksen 2015 kesäkuussa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Valehtelematta yksi parhaista valinnoista, mitä oon elämäni aikana tehnyt. Mikolle suuri kiitos! 

Kalenteri täyttyy tällä hetkellä omista treeneistä, töistä ja koulujutuista. Myönnän, että välillä väsyttää! Ja joskus sitä miettii puoli viiden aikaan aamulenkillä, ettei omassa pääkopassa voi olla kaikki hyvin. :D Osaan kuitenkin nauttia näistä elämän pienistä jutuista, ja rakastan sitä, kun kaiken kiireen keskellä pysähdyn aamuisin juomaan aamukahvini.

Käy tsekkaamassa myös esittely sivu!

-Baulba