Ihan pakko

"Onko sun ihan pakko mennä salille?" "Kyllähän sä nyt yhden kakkupalan voit maistaa?" "Mikset sä voi juoda, eihän se treenaaminen nyt yhdestä baari-illasta kärsi?"

Ei, mun ei ole PAKKO mennä salille, mutta mä HALUAN mennä. KYLLÄ, mä VOIN syödä, mä VOIN juoda sen yhden tai kiskasta perinteiset perskännit, jos mulla on sellainen olo. MUTTA, kyse on kuitenkin täysin omasta valinnasta. Olen asettanut itselleni tavoitteita, joiden saavuttamiseksi täytyy välillä tehdä näitä valintoja.

Edellä mainittuja kysymyksiä on itselle esitetty lukemattoman monia kertoja. ”Se on niin vitun fitness, ettei se voi…” – Mun puolestani jokainen saa olla musta just sitä mieltä, mitä tykkää. (En erityisemmin kuitenkaan pidä tosta fitness-sanasta, kysehän on kuitenkin elämäntavasta…) Tavoitteellinen treenaaminen on kuitenkin hyvin kokonaisvaltaista hommaa, ja jokapäiväiset valinnat kävelevät käsi kädessä kehityksen ja tulosten kanssa.

PAKKO ei ole Suomessa muuta, kuin maksaa veroja ja kuolla. Elämästä tulee hirveän rankkaa, jos aina on PAKKO tehdä jotain (käydä lenkillä, mennä töihin, laihduttaa… Listaa voi jatkaa loputtomiin). Se, miten itse näet nämä asiat ja ajattelet, ratkaisee, ei se, mitä muut ovat mieltä.

Niin kuin aikaisemmin olen kertonut, oma salitreenaaminen alkoi painonpudotus-operaation merkeissä. Silloin tuli vielä juhlittua paljon, lähes joka viikonloppu ja parhaillaan muutamana päivänä, ”kun ei ollut mitään muutakaan”. Kehitystä tuli silti tasaisesti, jossain kohtaa itselle kuitenkin riitti. Aloin panostaa treenaamiseen, mikä on varmaan ollut omalla kohdallani paras valinta, minkä olen tehnyt. Absolutistia musta ei koskaan saa, mutta mun EI OLE PAKKO ottaa viinaa joka juhannus tai uusivuosi.

Ymmärrän toki, että kaikki tämä salilla ramppaaminen, ruokien punnitseminen, aamulenkkeily ja muu hömpötys varmasti kuulostaa kummalliselta kaverille, joka ei ole tottunut tällä tavoin elämään. Ei tätä kuitenkaan tehdä PAKOSTA. Uskallan väittää, että ne jotka tällä kaavalla elävät, useimmat vuosia, varmasti pitävät siitä, mitä tekevät: täysin omasta valinnastaan ja tahdostaan.

Joskus ne valinnat ovat itsestäänselviä. Toisinaan harmittaa, ettei ”voi” lähteä kavereiden kanssa viihteelle. Useimmiten tosin ei, koska krapula. Tiedostan itse, miten se vaikuttaa omalla kohdalla treenien tehokkuuteen ja lepoon. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, mitä VOI tehdä ja mitä EI. Kyse on siitä, mitä mikä on itselle tärkeää ja miten se vie eteenpäin, kohti niitä tavoitteita. Se ei ole keltään muulta pois, jos jätän sen palan pullaa syömättä, tai lasillisen ottamatta. Päinvastoin. ;) Outoa tästä tekee se, että aina täytyy olla valmis perustelemaan omia valintojaan. Täytyy selittää, miksei VOI tai TÄYTYY tehdä jotain…

Mä teen tätä, koska mä tykkään tästä. En tiedä mitään parempaa, kun sen fiiliksen hyvin kulkeneen treenin jälkeen. Haluan kehittyä. Haluan voida paremmin. Joskus sen eteen täytyy tehdä valintoja, tehdä sen mitä se vaatii.

Jos sä tykkäät siitä mitä sä teet, se ei ole enää PAKKO – vaan oma valinta.

Tän päivän biisi: Omal tyylil - Robba & Aurora

-Baulba